This document is also available in English. Dieses Dokument ist auch auf Deutsch erhältlich.

Marko Mäkelä: polkupyörät

Peruskoulun yläasteella olin hetken aikaa kuin muutkin ja kuljin noin 5 kilometrin koulumatkani linja-autolla. Sitten keksin, että pyörällä pääsen kätevämmin paikasta toiseen ilman kiinteitä aikatauluja.

Korkeakouluopintojeni alussa sorruin taas pariksi vuodeksi kulkemaan konevoimalla, ja lihoinkin kymmenisen kilogrammaa. Siitä lähtien olen pyöräillyt ympäri vuoden jopa 100‒150 kilometriä yhtä soittoa.

Vaimoni Helin tavattuani en ole enää tehnyt pitkiä (monipäiväisiä) pyöräretkiä. Pisimmät tähän asti tekemäni retket ovat:

ajankohta reitti ajokki
heinäkuu 1998 Tallinn–Võsu–Rakvere–Mustvee–Tartu–Viljandi Nopsa Torpedo 3
elokuu 1999 Tampere–Murole–Kuhmalahti–Loppi–Espoo DBS Touring 12

Sachs Torpedo Dreigang

Pisimpään käytössäni oli vuonna 1986 hankkimani Nopsa Torpedo 3. Pyörässä ei ollut juuri muita alkuperäisiä osia kuin etuvanne ja Ernst Sachsin vuonna 1903 keksimän jalkajarrullisen, kolmivaihteisen Sachs Torpedo -navan kuori, josta pyörä on saanut mallinimensä. Navan sisukset vaihdoin 12 vuoden ajon jälkeen, koska sain vähän ajetun kolmivaihteisen raadon uuden jarrurummun hinnalla. Samoin jouduin vaihtamaan rungon, koska kellokeskiön varaosat olivat liian kalliita ja vaikeasti saatavissa.

Pyörään vaihtamassani rungossa oli yksiosainen kampi, johon sopiva 46-piikkinen ratas ei paljoa maksa. Sen myynyt kauppias oli sittenkin oikeassa: en onnistunut ajamaan ratasta loppuun saakka, vaikka ajoin tuhansia kilometrejä vuodessa, sillä pyörä varastettiin kesällä 1999 asuntoni edestä.

Vaihdettuani takarattaan 17-piikkiseksi pitkien matkojen ajamisesta tuli paljon mukavampaa. Kolmosvaihteella voi joko ajaa kovaa (alamäessä 60 kilometriä tunnissa, tasaisella 40 kilometriä tunnissa) tai lepuuttaa jalkoja, ja ykkösvaihde on edelleen sopivan kevyt, kunhan vauhtia on vähintään 20 km/h. Kiihtyvyys on erinomainen, koska Torpedo-napa vaihtaa suuremman vaihteen erittäin nopeasti.

Sachs Commander 12

Varastetun Nopsani tilalle hankin käytetyn DBS:n 12-vaihteisen pässinsarvitankoisen putkikamelin. Pyörä maksoi 250 markkaa ja varaosat hieman enemmän.

Koska olen napavaihteiden ystävä, ajokin Sachs Commander -vaihteisto, ketjuvaihteen ja napavaihteen risteytys, sopii minulle mainiosti. Kaksiportaisen napavaihteen alennusvaihdetta käytän liikkeelle lähtemiseen. Muulloin voima välittyy suoraan Fauber-kampeen kiinnitetyltä 52-piikkiseltä eturattaalta 6-lehtiselle takapakalle.

Commanderin tarina lähestyy valitettavasti jo neljän vuoden päästä loppuaan, sillä varaosia on hyvin heikosti saatavissa. Suurin takaratas rupesi pyörimään tyhjää, eikä rataspakka tunnu irtoavan takanavasta. Talvella 2003 pyörän lukosta katkesi varmistusjousi, ja epätasaisella alustalla ajaessani lukko ajautui pinnojen väliin. Vanne kyllä oikeni vaihdettuani siihen yhdeksän pinnaa, mutta lukko vääntyi piloille.

Lisäksi kaksi takavaihtajaa on rikkoutunut takapyörän pinnojen väliin. Pitkään näytti siltä, että minun on edullisinta valita takanavaksi taas Torpedo Dreigang.

Sturmey Archer

Weinmann-vannejarrujen tehottomuuteen tympääntyneenä päätin kokeilla vaijerikäyttöisiä rumpujarruja. Koska kesällä 2001 hankkimani Sachs Galaxie HT -napa ei suoraan sopinut Sachs Commanderin paikalle, ostin Øglænd Perfekt de Luxen.

Suurehkosta 450 markan hankintahinnastaan huolimatta pyörä on osoittautunut erinomaiseksi ostokseksi. Vuoden 1965 syyskuussa valmistettuun Sturmey Archer AB -takanapaan vaihdoin sisuskalut tasan 40 vuotta myöhemmin Ecobikestä hankkimastani vuoden 1973 tammikuussa valmistetusta käyttämättömästä navasta. Vaihdevaijerin ja äänekkäästi räjähtäneet alkuperäisen oloiset renkaat jouduin vaihtamaan jo aiemmin.

Sähkövaihdeperäkärrypyörä

sähkövaihdeperäkärrypyörä

Talvella 2005 rakensin 8-vaihteiseksi rapistuneeseen DBS Touring 12 -pyörääni uudet kiekot ja vaihdoin taakse Ecobikestä ostamani käytetyn Torpedo 3×7-takanavan. Keväällä hankin samasta paikasta B.O.B. Coz -tavaraperävaunun ja kesällä vielä Suntour B.E.A.S.T. -eturattaat ketjulinjan korjaamiseksi.

Valitettavasti jouduin taas kääntämään takkini, sillä pelkät osat maksoivat enemmän kuin koko pyörä mielestäni saisi maksaa, 260 € (ja perävaunu 240 €). Yritän puolustautua sillä, ettei pyörä näytä kovin kalliilta ja että maksan mieluummin laadusta kuin kromatuista kertakäyttöosista. Tulonikin ovat moninkertaistuneet opiskelija-ajoista. Näillä puheilla uskalsin vielä tammikuussa 2006 sijoittaa 270 € saksalaisen SON-napadynamon ympärille rakennettuun etukiekkoon sekä saksalaiseen B+M-diodivaloon. Takavalon rakensin itse, koska B+M:n valaisin ei toiminut. Kiekon puolasin 4 ristiin Saksan pyöräilyliiton ohjeilla. Kalliin itse rakennetun pyörän ainoa huono puoli on se, ettei sitä voi jättää mihin tahansa.

Pyörän 63-vaihteinen voimansiirto on oikea sekasikiö. Käyttämilläni renkailla (takana Panaracer 28-622 ja edessä 20-622) yksi takapyörän kierros vastaa noin 2,13 metrin matkaa. Jos poljen rauhallisesti 60 kierrosta minuutissa, niin etenen pienimmällä vaihteella 5,8 km/h (kävelyvauhtia) ja suurimmalla 40,9 km/h. Pyörällä voi tarvittaessa ajaa 70‒80 kilometriä tunnissa, jos voimia tai alamäkeä riittää.